Siirtymätyö
Mielenterveysongelmilla on vahva yhteys työttömyyteen. Mielenterveyskuntoutujien työllisyysmahdollisuuksien lisäämiseksi onkin olemassa sekä julkisen että yksityisen sektorin ohjelmia. Tällaisia ohjelmia on kahdenlaisia: tuettua työtä ja ohjaavaa työvalmennusta (Crowther et al. 2001; 2010).
Tuetussa työssä asiakkaat saatetaan kilpaileville työmarkkinoille ilman pitkällistä valmennusta, kun taas ohjaava työvalmennus sisältää monenlaista valmentautumista (esim. työ- ja päivätoiminta, siirtymätyö, koulutukset) ennen kilpaileville työmarkkinoille siirtymistä. Tässä projektissa tarkastelemme Klubitalon siirtymätyöohjelmaa (Raeburn ym. 2015), joka tarjoaa ohjaavaa työvalmennusta.
Siirtymätyöohjelma – kuten mikä tahansa muukin ihmisten toimintaan perustuva ohjelma – toteutuu viime kädessä ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Siirtymätyöpaikat syntyvät vuorovaikutuksessa Klubitalon edustajien ja työnantajien kanssa, samalla kun siirtymätyöohjelman piiriin tuleminen edellyttää mielenterveyskuntoutujilta vuorovaikutusta Klubitalon henkilöstön kanssa. Työpaikalla jäsenten on lisäksi kommunikoitava työnantajien kanssa ja tutustuttava työtovereihinsa. Tässä projektissa tavoitteenamme on ymmärtää syvällisemmin näitä ratkaisevia vuorovaikutustilanteita, joita mielenterveyskuntoutuja kohtaa pyrkiessään kohti työllistymistä. Näin tulee mahdolliseksi myös löytää keinoja edesauttaa prosessin sujuvuutta.
Yhteinen päätöksenteko
Yhteinen päätöksenteko on yhteiskuntamme demokraattisten osallistumismuotojen perusta. Viime vuosikymmeninä sen merkitys on kasvanut monissa eri konteksteissa, kuten työelämässä ja terveydenhuollossa. Yhteinen päätöksenteko on vaativaa, sillä se edellyttää yksilöltä sekä vuorovaikutuksen agendan kontrolloimisen taitoa että kykyä reagoida joustavasti siihen, kun muut vievät vuorovaikutusta haluamaansa suuntaan. Yksilöt, joilla on mielenterveysongelmia, saattavatkin helposti kokea, etteivät pysty aidosti osallistumaan yhteisiin päätöksiin (Beitinger ym. 2014; Stovell ym. 2016).
Tässä hankkeessa keräämme luonnollista vuorovaikutusta sen selvittämiseksi, kuinka mielenterveysongelmat näkyvät vuoro vuorolta etenevässä päätöksentekovuorovaikutuksessa. Siinä missä mielenterveysongelmien aiheuttamista yksilöllisen päätöksenteon ongelmista on olemassa runsaasti tietoa (Ernst & Paulus 2005; Larquet ym. 2010), hanke laajentaa näkökulmaa aiheeseen tutkimalla tosielämän kohtaamisia, joissa päätökset syntyvät yhteistyössä toisten kanssa. Päämääränämme on tällä tavoin synnyttää uutta tietoa siitä, kuinka edistää aidon yhteiseen päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuuksia mielenterveysongelmien kontekstissa.