Yhteinen päätöksenteko on yhteiskuntamme demokraattisten osallistumismuotojen perusta. Viime vuosikymmeninä sen merkitys on kasvanut monissa eri konteksteissa, kuten työelämässä ja terveydenhuollossa. Yhteinen päätöksenteko on vaativaa, sillä se edellyttää yksilöltä sekä vuorovaikutuksen agendan kontrolloimisen taitoa että kykyä reagoida joustavasti siihen, kun muut vievät vuorovaikutusta haluamaansa suuntaan. Yksilöt, joilla on mielenterveysongelmia, saattavatkin helposti kokea, etteivät pysty aidosti osallistumaan yhteisiin päätöksiin (Beitinger ym. 2014; Stovell ym. 2016).
Tässä hankkeessa keräämme luonnollista vuorovaikutusta sen selvittämiseksi, kuinka mielenterveysongelmat näkyvät vuoro vuorolta etenevässä päätöksentekovuorovaikutuksessa. Siinä missä mielenterveysongelmien aiheuttamista yksilöllisen päätöksenteon ongelmista on olemassa runsaasti tietoa (Ernst & Paulus 2005; Larquet ym. 2010), hanke laajentaa näkökulmaa aiheeseen tutkimalla tosielämän kohtaamisia, joissa päätökset syntyvät yhteistyössä toisten kanssa. Päämääränämme on tällä tavoin synnyttää uutta tietoa siitä, kuinka edistää aidon yhteiseen päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuuksia mielenterveysongelmien kontekstissa.