Kuumailmapallo menettää hallitsemattomasti korkeutta ja on vaarassa törmätä kamalin seurauksin. Teet parhaan kykysi mukaan nopean tilannearvion toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa; jotta muut matkustajat voisivat selvitä, on yhden matkustajan hypättävä alas kuumailmapallosta. Matkustajat ovat uraauurtava syöpätutkija, raskaana oleva peruskoulun opettaja sekä opettajan kumppani, joka on myös kuumailmapallon pilotti. Sinun vastuullasi on päättää ketkä selviytyvät. Millaisen valinnan sinä tekisit?
Pienimmän pahan valitseminen useasta vaihtoehdosta on jokapäiväinen haaste, joka voi aiheuttaa ihmisessä negatiivisiakin tunteita. Vaikka Klondike Annie -elokuvassa (1936) Mae Westilla olikin yksinkertainen ja tehokas näkemys moraalikysymysten ratkaisemiseen: “Kahdesta pahasta minä valitsen aina sen jota en ole ennen kokeillut”, ratkaisuun pääseminen on useassa tapauksessa haastavaa. Lisäksi tilanteissa, joissa päätöksenteko perustuu monimutkaisiin moraalisiin hankintoihin, ihmisillä on usein tapana keskustella näistä dilemmaattisista tilanteista ja valinnoista vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, jolloin tilanteesta tulee entistä monimutkaisempi.
Tutkimuksessamme esitimme blogitekstin alussa kuvatun kaltaisen fiktiivisen skenaarion kahdelle joukolle pareja, jotka koostuivat sekä masennuksesta kärsivistä että ei-masentuneista henkilöistä. Keskusteluun osallistujien henkilökohtaiseen moraaliseen harkintaan tukeutuminen kytkeytyy olennaisesti moraalisten dilemmojen ratkaisemiseen: tehdään ehdotuksia, puolustetaan omia tai oikeiksi koettuja näkemyksiä, sekä vastustetaan niitä, jotka koetaan vääriksi tai paheksuttaviksi. Sen lisäksi, että näiden lausuntojen sisällöt voivat aiheuttaa yksilöissä voimakkaitakin tunteita, voivat ne heijastua myös fyysisinä reaktioina. Esimerkiksi puheenvuoroissa, joissa ehdotettiin uhrattavaa henkilöä tai ilmaistiin erimielisyys keskustelukumppanin kanssa, osallistujien ihon sähkönjohtokyvyssä ilmeni voimaakkaampia muutoksia kuin esimerkiksi ihmisen pelastamista esittävissä puheenvuoroissa.
Keskustelijat voivat myös lisätä katseellaan lausuntojen vuorovaikutuksellista voimaa. Kun keskustelukumppani katsoo sinua suoraan silmiin ja sanoo “me pystymme tähän”, on puheenvuoro huomattavasti voimakkaampi, kuin lausuttaessa se seinille katsellen. Katsekontakti on myös helpompi ottaa, kun keskustelunaihe on helppo ja vähemmän henkilökohtainen. Aiheen ollessa vaikea tai keskustelijan tuntiessa epävarmuutta tai häpeää, ihmisillä on taipumus kohdistaa katse pois kuuntelijasta. Tutkimuksessa kumppania kohti katsomista tapahtuikin yleisimmin kun puhuja otti dilemmassa vahvan kannan ihmisen pelastamiseksi.
Moraalidilemmoissa, joissa keskustelupanos merkitsee usein puhujan “itsensä likoon laittamista”, asettautumista toisten arvioitavaksi ja näin ollen haavoittuvaan asemaan, lausuntojen sisällöillä voi olla merkittävä rooli siinä, miten ne vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja fysiologisiin reaktioihin. Yllättäen masentuneiden ja ei-masentuneiden välillä ei tutkimuksessamme katseiden kohdistamisen lisäksi ollut juurikaan eroja. Näin ollen, jotta moraalista vuorovaikutteista päätöksentekoa voitaisiin jatkossa ymmärtää paremmin, tulisi pyrkiä tarkastelemaan tasapainoisesti puheen sisältöjen lisäksi myös muita tekijöitä.
